Tekstissäni "Kun tulin kaapista" voi jäädä tietynlainen käsitys seksuaalisuudestani joten tahdon tässä selventää asiaa. Ehkä jopa itselleni. 

Tajusin kahdeksannella luokalla, että pidän myös naisista miesten lisäksi. Kerroin asiasta ensimmäisenä eräälle hyvälle ystävälleni jolle asia oli okei. Kerroin myös toiselle pojalle joka silloin piti minusta kovasti, että koen mielenkiintoa myös naisia kohtaan. 

Seuraava paha askel minulle oli kertoa hyvin seksuaalivähemmistörasisitisille ystävilleni, että itse olen myös sellainen. Asian kertomisen yhteydessä mainitsin, kuinka pelkään menettäväni heidät. He olivat kuitenkin tämän jälkeen ystäviäni, ainut mikä muuttui oli nykyisen parhaan kaverini asenne minua kohtaan. Välimme ovat kuitenkin nykyään kunnossa ja asia on hänelle päivänselvä juttu. 

Jatkoin yhä miesten tapailua, kunnes uskalsin jutella eräälle naiselle, asia tosin lähti leviämään sen aikaisessa koulussani ja kielsin kaiken. Että minä pitäisin muka naisista, niinpä niin... Silloin kerroin kuitenkin vanhemmilleni ja he ajattelivat asian olevan kai ihan okei.

Ensimmäisen kunnollisen tyttöystäväni kanssa seurustelun ohessa tulin aikalailla kerralla kaikille kaapista ulos, tai no annoin asian vain levitä asuinpaikkakunnallani. Kukaan ei asiasta uskaltanut minulle mitään sanoa, sillä  he pelkäsivät tyttöystävääni. Kaikki meni loppujen lopuksi melko hyvin. 

Ihmisten saatua tietää minun pitävän myös naisista, pystyin kyselyihin vastaamaan olevani avoimesti panseksuaali. 

Panseksuaalisuuttani olen taas saanut enemmänkin selitellä, monet ajattelevat minun rakastuvan eläimiin, leivänpaahtimiin, puhelimiin, tietokoneisiin. Ei siis kovin selvää ihmisille tämä seksuaalinen suuntautuminen. Vastatessani kysymyksiin olen aina sanonut rakastuvani ja ihastuvani ihmiseen persoonana enkä lainkaan hänen ulkonäkönsä ja ulkopuolensa perusteella. Tietenkin katson ihmisen ulkonäköäkin, mutta en sillä tavalla kuin muut. Monenlaiset ihmiset voivat viehtättää minua olivat he sitten naisia, miehiä tai jotain muuta. 

Myöhemmin olen miettinyt asiaa, miettinyt olenko sittenkään panseksuaali, kun en ole muiden kuin miesten tai naisten kanssa ollut. Olen tajunnut sen sanan kuvaavan minun ajattelutapaani seksuaalisuuttani kohtaan parhaiten ja se on helpoin tapa selittää asia muille ihmisille. Jos itse saisin valita, en itseäni mihinkään luokittelisi, sillä loppujen lopuksi jokainen rakastuu ihmiseen persoonan vuoksi, ei ulkokuoren. 

Tällä hetkellä seurustelen miehen kanssa, mutta se ei silti muuta seksuaalisuuttani mihinkään suuntaan. Vaikka monet niin luulevatkin. Nykypäivänä vanhempani hyväksyvät asian ja tahtovat minun olevan vain onnellinen olin sitten kenen tahansa kanssa. 

Hyväksyminen. Kuinka se voikaan tuntua niin onnea tuovalta...

 

fridaxxx